Mitä sinulle kuuluu? Itse olen jo kaivellut kynttilöitä esiin, samoin lämpimämpää vaatetusta. Tunnelmallisen takkatulen loimussa on hyvä pohtia näitä syntyjä syviä. Edelleen mieli etsii vastauksia siihen, mitä sitä tekisi isona. Ihan siis tällainen pieni, itseni synnyttämä ongelma käsissä, jonka ratkomiseen ei kyllä auta ne 60 000 ajatusta päivässä, mitä mieli meille syöttää. Osa näistä ajatuksista on tietoisia, osa tiedostamatonta alitajunnan virtaa.

Kyllä, keskimäärin 60 000 ajatusta päivässä, huhhuh. Melkoinen määrä porinaa. Mielellä on valtava voima vaikuttaa arjen kulkuun, niin hyvässä kuin pahassa. Ja kokonaisvaltainen mieliala päivään taas syntyy näiden suhteesta toisiinsa. Onko sinun porina positiivista vai negatiivista? On kyse sitten mietinnöistä itseesi, läheisiisi, työhösi, ihan kaikkeen arjessa oleviin asioihin. Viisaammat ja valaistuneemmat itsetuntemuksen osaajat tietävät antaa erilaisia vinkkivitosia siihen, miten omiin ajatuksiinsa voi vaikuttaa. On olemassa useita työkaluja ja menetelmiä itsensä hallitsemisessa mutta kaikki se työ ja vaiva täytyy jokaisen itsensä tehdä. Ei ole olemassa mitään hokkuspokkus taikatemppuja tai oikoteitä onneen.

Tämä pätee jokaiseen arjen osa-alueeseen: kokonaisvaltainen hyvinvointi kun syntyy muun muassa mielen, ravinnon, liikunnan, unen ja talouden tasapainoista minkä sujumisen eteen on nähtävä vaivaa. Kaiken tiedon ja ohjeet löydät kyllä vaikka googlettamalla mutta toimeenpaneminen on itse tehtävä, ja vielä niin, että tekemisestä tulee pysyvää, rutiininomaista, satoi tai paistoi.

Paljon aloitellaan vuoden aikana erilaisia hyvän olon ja elämän kampanjoita, mutta harmillisen usein ne jää alkuhuuman jälkeen paitsioon ja paluu vanhaan tapahtuu kuin varkain. Ja itse kuulun hyvinkin tähän räjähtävän alkuhuuman innosta loppuunhiipumisen ihmistyyppiin. Läheiseni voivat tämän kyllä vahvistaa.

No mutta voi elämä sitä itsensä ryöpytyksen määrää niinä aikoina kun mikään ei tunnu sujuvan ja kaislaa on potkuri täynnä. En ikimaailmassa puhuisi niin rumasti toiselle, kuin itselleni puhun silloin, kun en muka osaa tai tajua jotain asiaa, tai saa tehtyä jotain joko itseni kanssa sovittua asiaa tai muiden. Eli täysin omassa päässäni synnytettyjä hajatelmia ja ajatelmia, minkä toden peräisyyttä ei olla missään vaiheessa todennettu oikeaksi tai vääräksi.

Hyvänä apuna näissä mielen kahinoissa on ollut kommunikointi ja reflektointi muiden kanssa. Erityisen hedelmällistä on ollut silloin, kun olen aidosti ja suoraan saanut jakaa ajatuksiani samanhenkisten ihmisten kanssa, samalla auttaen ja opastaen toisia selviämään näistä samoista arjen kiemuroista. Suurin osa ihmisistä nimittäin painii näiden samojen ongelmien parissa. Jakamalla ilot ja surut, saa itsekin oikeanlaista perspektiiviä omaan todellisuuteensa, koska opastaessaan muita, oppii siinä itsekin. Kun antaa, niin saa. Ja antaminen on kyllä niin minun juttu, teen sitä aina sydämestä käsin.

Mistä olen itseni antanut pikku hiljaa luvan päästää irti, on se, että miettisin mitä muut minusta ajattelevat tai haluavat. Tämän eteen myös pitää tehdä edelleen paljon henkistä työtä, ennen kuin sallin täysin tämän itselleni, se on selvä. On tehnyt todella kipeää ”kilttinä tyttönä” oppia sanomaan ei, tai asettamaan omia rajoja tekemisilleen, saati tekemättä jättämisilleen. Voinko toimia täyspäisenä yksilönä itseäni ajatellen, ei aina ensin muut edellä? Tämä jää nähtäväksi ja koettavaksi, vielä on haastetta yllin kyllin, mutta hiljakseen hyvä tulee. Tiedätkö sinä rajasi ja arvosi?

Halauksin ja avoimin ajatuksin

sinulle kaunista viikkoa

toivottelee

Nina