Vuonna 1993 aloitin erityisparturi-kampaaja opinnot ja jatkoin siitä opettaja koulutukseen. Opintojen alussa ostin itselleni kannettavan tietokoneen, sellaisen paksun, ensimmäisiä Suomessa. Se oli sijoitus opintoihin, joka kannatti. Koneessa oli WP – kirjoitusohjelma, sinipohjainen, jolla kirjoittelin opinnoissa palautettavia tekstejä. Windows Word -ohjelma oli vasta tulossa. Opiskelin päivät opistoasteenkoulussa ja illat yliopistolla. Kuljin paljon junalla viikonloppuisin ja sen kaiken matkustusajan käytin opiskeluuni, sillä oli kovin kiireinen. Palautettavia tehtäviä oli paljon ja deadlinet lähestyivät uhkaavasti.

Muistan kuinka kerran junassa kesken kirjoitusflowni eräs vanhempi herrasmies tuli moittimaan minua, koska kirjoitan junassa kannettavalla tietokoneella. Hänen mielestä minä halusin saada itselleni huomiota moisella mitättömällä vempaimella ja olin tullut junaan vaan esittelemään kannettavaa tietokonettani. Olin aivan hämilläni, sillä en ollut ajatellut asiaa tuolta kantilta.

Tuosta päivästä kuitenkin alkoi digipedagogiikan kehitystyöni kohti nykyistä työtäni Haaga-Helian Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa, digipedagogiikkaan erikoistuneena lehtorina. Kun istun tänä päivänä junassa matkalla työpaikalle Pasilaan, katselen ihmisiä. Junassa suurimmalla osalla on kannettava tietokone, osa lukee kirjaa tai tekee käsitöitä ja loput katsovat puhelintaan tai muuta älylaitetta. Huomaan, että olemme putkahtaneet vuodesta 1993 kuin tunnelista uuteen maailmaan, vuoteen 2020. Tämä digimatkani on ollut erittäin mielenkiintoinen.

Hiusalan digitaalisuuden alkumetrejä

Vuonna 1996 valmistuin parturi-kampaajien opettajaksi. Aloittaessani opettajan työt, työpöydälle oli juuri tuotu uusi tietokone, pöytämallinen. Sitä ei ollut kytketty verkkoon, koska sellaista ei ollut. Konetta käytettiin tekstien kirjoittamiseen, eli tosi harvoin. Luokissa oli piirtoheittimet, jolla kalvoille käsinkirjoitetut tekstit heijastettiin seinälle. Power Point – ohjelmat ja muut vastaavat kuten Prezz tai Canva tulivat opettajien tietoon vasta paljon myöhemmin.

Opettajan pöydällä oli lankapuhelin ja ne poistuvat kokonaan vasta noin 2010 -luvulla. Puhelimet pirisivät yksistään opettajan huoneissa. Opettajaa oli vaikea saada kiinni, jos et tullut luokasta etsimään. Sisäisen postin kautta kulkivat kirjeet, ohjeet, laskut ja koulutusanomukset.  Rehtori lähetti kirjeitä opettajille ja kokousten pöytäkirjoja säilytettiin opettajan huoneessa, josta kaikki voivat niitä käydä lukemassa.

Kuva 1. Opettajien pöytäpuhelimet vaihtuivat kännyköihin 2010-luvulla.  Kuva piqsels.com

Muutamilla opiskelijoilla oli kännykkä. Oli juuri keksitty tekstiviestit ja viestien kertamaksusta huolimatta nuoret lähettivät niitä toisilleen. Minäkin sain joululahjaksi 1996 ensimmäisen kännykän. Raahattava NMT -puhelimeni vaihtui Nokian 2110i, tonttuisilla joulukuorilla varustettuun punaiseen puhelimeen. Oli helpompi tunkea käsilaukkuun kevyt kännykkä, 5kg puhelimen sijaan. Puhelimet alkoivat kehittyä hurjaa vauhtia. Jo loppiaisena huomasin, että puhelimen jouluinen tonttulook jäi kevään ja kesän jalkoihin, oli hankittava uudet ulkokuoret.

Internetin tuleminen 1990 – luvun lopulla oli ihmeellistä. Kouluun hankittiin myös internet ja se ladattiin kirjaston muutamille tietokoneille. Niinpä minäkin lähdin luokkani kanssa katsomaan, millaista tietoa internetistä parturi-kampaaja voisi saada. Ja nopeasti opiskelijat lähtivät ryhmissä tietoa hakemaan. Paikalle osui myös pari tekniikanalan opiskelijaa ihmettelemään, miten internet nyt oikein toimii. Minä mukavana opettajana opastin heille internetin käyttöä, siinä oman työni ohella ja kerroin kuinka esimerkiksi Altavistan avulla voi hakea tietoa verkosta. Eipä tarvinnut kauan olla selkä toiseen suuntaan, kun jo jouduin poikia hätistelemään pois K-18 sivustoilta. Silloin internetin käyttämisestä laskutettiin ajan mukaan. Mitä kauemmin oli netissä, sitä isompi lasku. Nyttemmin K-18 -sivustojen käyttö pystytään estämään.

Opetushallituksen virtuaalikouluhanke muutti koulutuksen suuntaa

2000 – luvun alussa digitaaliset välineiden käyttö alkoi kehittyä ja kehittää opetusta. Se alkoi kiinnostamaan myös minua. Vuosina 2000 – 2004 Opetushallitus aloitti toisella asteella virtuaalikouluhankkeet, jossa useat koulutuksen järjestäjät tekivät yhteistyössä materiaaleja ja kehittivät koulutusalojen verkko-opetusta. Hiusalan hankkeen nimi oli ”Virtuaalikoulu hiusalan perustutkintoon”.

Hankeen tavoitteena oli verkko-opetuksen kehittäminen opetussuunnitelman eri osa-alueille.  Hanketta koordinoi Turun ammatti-instituutti. Vuonna 2002 aloitimme hankkeen neljän koulun voimin. Mukana oli Varsinais-Suomen hiusalan koulut, sillä teimme yhteistyötä opetuksen kehittämisen puitteissa jo ennen tätä projektia; Loimaa, Rauma, Salo ja Turku.  Vuonna 2003 mukaan tuli Espoo ja 2004 Mänttä sekä Rovaniemi. (Opetushallitus, 2005.)

Hankkeen aikana suunnittelimme ja toteutimme materiaalia koko opetussuunnitelman eri osa-alueille, kuten pesu- ja hoitokäsittelyt, värjäyskäsittelyt, permanenttikäsittely ja yrittäjyystoiminta. Kehitimme, testasimme ja pilotoimme suoria avoimia oppimateriaaleja ja esimerkkejä verkko-opetuksen käytöstä internettiin kaikkien opettajien ja opiskelijoiden käyttöön. Tästä alkoi hiusalan verkko-opetuksen ja internetin hyödyntäminen sekä sen kehittäminen hiusalan opinnoissa. (Opetushallitus, 2005.)

Vuosien aikana toimiessani hius- ja kauneudenhoitoalan opettajana digitaalisuus on mahdollistanut useiden verkkokurssien luomisen valmiisiin oppimisalustoihin, kuten Moodle, Peda.net, Optima tai Googlen Glassroom. Näitä kursseja opiskelija pystyi suorittamaan, jos oli jäänyt opetuksessa jälkeen tai halusi suoriutua opinnoissaan nopeammin. Verkkokurssit toimivat myös luokkaopetuksen ohella teoriamateriaalin ja videoiden säilytyspaikkana tai teoriatiedon oppimisen välineenä. Lisäksi suosittelen myös kokeilemaan opetusta, jossa opiskelijan on mahdollista valita kurssin suoritustapa luokkaopetuksen, verkko-opetuksen ja tentin välillä. Kun opiskelija pääsee valitsemaan, miten suorittaa opinnot, lisää se aina motivaatiota opintoja kohtaan.

Ajan mittaan filmikamerat kehittyivät digikameroiksi ja opettajien puhelimien digikamerat mahdollistivat kuvien ottamisen reilaajassa. Materiaalia kertyi paljon. Tämä mahdollisti sen, että kehitimme internettiin oman koulutuksemme ulkoiset nettisivut, jonne aloimme kirjoittaa blogia toiminnastamme. Blogilla markkinoidaan koulutusta tuleville opiskelijoille ja kerroimme koulun tapahtumista kotiväelle tai muille aiheesta kiinnostuneille. Sivuilla on myös tietoa eri tutkinnon osista, oppiaineista, oppimateriaalia, videoita ja näyttöön liittyvät kaavakkeet. Kaikki on avoimesti saatavissa ja katsottavissa ajasta ja paikasta riippumatta. Sivustosta syntyi aikamoinen tietopankki opiskelijoiden ja työpaikkaohjaajien käyttöön.

Digitalisaatio kehittyminen on mahdollistanut myös, että opiskelijoilla on mahdollisuus omaan puhelimeen, jossa on digikamera. Opiskelijat kuvaavat työnsä ja tekevät niistä joko blogi- tai Instagram postaukset. Näin oma osaaminen tulee näkyväksi ja samalla harjoitellaan somemarkkinointia, joka on saanut aivan uuden merkityksen alan markkinoinnissa. Luokkaan hankittu selfiekangas ja valaistus helpottaa kuvien ottamista. Lisäksi kankaassa on koulun logo, jolloin kuvat somekanavissa levitessään yhdistetään oikeaan kouluun ja ammattialaan.

Kuva 2. Luokkatilassa oleva selfienkangas, jota vasten hiuskuvia on helppo ottaa. (Kuva: Pia Kiikeri)

Älylaitteiden yleistymisen myötä oppikirjojen tuottajat ovat tulleet mukaan ammattikirjallisuuden digitalisaatioon. Kampaukset – kirjaan teimme vuonna 2018 Marika Laakson kanssa videot. Kirjoihin painettujen kuvien ja älylaitteeseen ladattavan Arttu-sovelluksen kautta kirjan sivuilta aukeaa videoita Arttu-sovellukseen katsottavaksi.  Näin kirjat alkavat elämään ja opiskelija voi katsoa videoita perustekniikoista itsenäisesti ja kerrata oppimaansa ajasta ja paikasta riippumatta.

Tiivis yhteistyö työelämän kanssa auttaa ymmärtämään työelämän digitalisaatiota. Sähköisen ajanvarausjärjestelmä on työelämässä yleistymässä ja koulussa opiskelijat oppivat jo käyttämään ohjelmaa. Työelämän edustajien kannattaa olla tiiviisti mukana opetuksen kehittämisessä, sillä vain niin koulu pystyy tarjoamaan opiskelijoille tämän päivän työelämässä tarvittavia taitoja.

Yhteistyöstä myös muiden ammattialojen kanssa syntyy myös jotain uutta. Yhteistyö datanomien kanssa synnytti Goldwell pesu- ja hoitotuotteisiin sekä viimeistelytuotteisiin uuden appin, jonka avulla voidaan tutustua tuotteisiin paremmin. Kun puhelimen tai älylaitteen suuntaa tuotepulloa kohti, ilmestyy näytölle kyseisen tuotteen tiedot ja käyttöohjeet. Ohjelmaa voidaan käyttää tuotteiden suositteluun asiakkaalle ja opetella käyttämään tuotteita mielekkäällä tavalla.

Kuva 4: Yhteistyössä datanomi koulutuksen ja Goldwellin kanssa syntyi uusi älylaiteeseen ladattava sovellus.  (Kuva: Pia Kiikeri)

Korona kevät lisäsi digitaalisuutta työelämässä, mutta vastaako opetus työelämän tarpeisiin

Vaikka hius- ja kauneudenhoitoala on perinteisesti käsityöammatti, on digitaalisuus saavuttanut alan. Hius- ja kauneudenhoitoalan perustutkinto uusiutui vuonna 2018 ja siinä on hyvin otettu huomioon digitaalisuuden työelämään tuomat haasteet. Tutkinto sisältää neljä osaamisalaa; hius- ja kauneudenhoidon neuvonnan osaamisala (kosmetiikkaneuvoja), ihon hoidon osaamisala (kosmetologi), kampaajatyön osaamisala (kampaaja) ja parturityön osaamisala (parturi). Jokainen osaamisala sisältää pakollisia ja valinnaisia tutkinnon osia. Näissä tutkinnon osissa arvioidaan esimerkiksi, miten opiskelija ”toimii erilaisissa digitaalisissa ympäristöissä ja käyttää digitaalista tietoa ja erilaisia sovelluksia”

Kevään 2020 Korona-aika lisäsi digitaalisuutta kouluissa, mutta merkittävästi myös työelämässä. Kesällä Four Reasons (2020) yritys toteutti tutkimuksen asiakkailleen. Tutkimuksessa he kysyivät parturi-kampaajilta, miten he ammattikuntana kokivat koronatilanteen.

Tutkimuksessa nostettiin erikseen digipalveluiden käytön lisääntyminen yhdeksi tutkimustulokseksi. Yritykset alkoivat tarjota Korona kevään 2020 aikana partureille ja kampaajille e-koulutuksia veloituksetta, koska kaikki koulutustapahtumat jouduttiin peruuttamaan. E-koulutusten käyttö lisääntyi kevään aikana 66%. Tämä tulos lisää myös paineita koulutuksen puolelle, sillä opiskelijalla tulisi olla valmistumisen jälkeen valmiudet osallistua digitaalisiin koulutuksiin ja hyödyntää niistä saatavaa materiaalia sekä oppia itsenäisesti ammattitaitonsa kehittämiseen ja ylläpitämiseen.

Parturit ja kampaajat kokivat myös Korona-aikana some markkinoinnin lisääntyneen tai he olivat lisänneet oman yrityksensä somemarkkinointia. Lisäksi he olivat suorittaneet enemmän tuotteiden ostamista tukkuliikkeen verkkopalvelun kautta ja olivat myös myyneet tai aloittaneet myymään tuotteita asiakkailleen tukkufirman tarjoaman verkkopalvelun kautta.  Tämä olisi otettava myös hius- ja kauneudenhoitoalan koulutuksessa huomioon, että opiskelijoilla olisi valmiudet valmistumisen jälkeen tehdä laadukasta somemarkkinointia ja myydä tuotteita sekä palveluja asiakkaiden toiveet huomioiden. Myyntityö ja asiakaslähtöinen palvelu hius- ja kauneudenhoitoalalla kaikille pakollisessa tutkinnon osassa yksi arvioinnin kohteista on, että opiskelija myy omia palveluita ja tuotteita asiakaslähtöisesti. Osaako opiskelija tehdä somemarkkinointia ja tuottaa laadukasta kuvamateriaalia monipuolisesti eri somekanaviin.

Tutkimus nostaa esille vielä Korona-aikana sähköisen ajanvarausohjelman käytön lisääntymisen. Koulujen tulisi siis vastata näihin työelämän digitaalisiin vaatimuksiin ja suunnitella koulutusta ne huomioon ottaen.

Kuva 5: Digipalveluiden käytön lisääntyminen kampaamoissa (Four Reasons, 2020).

Korona-ajan opetus lisää digitaalisuutta tulevaan hius- ja kauneudenhoitoalan opetukseen

Kevät 2020 oli monelle parturille ja kampaajalle, mutta myös opettajalle hyvin uutta ja ihmeellistä aikaa. Kouluissa otettiin aikamoinen digiloikka yhdessä yössä. Digiloikan harppausta helpotti, jos koulutuksessa oli käytössä ennen Koronaa jokapäiväisessä toiminnassa digitaalisia menetelmiä ja välineitä. Täytyy kuitenkin muistaa, että digitaaliset välineet eivät korvaa kädentaitoalojen luokkahuoneessa tapahtuvaa opetusta. Esimerkiksi perushiustenleikkauksia opetellessa opettajan työtä helpottaa, kun hän pääsee kädestä pitäen näyttämään oikeat ergonomiset asennot ja leikkauskulmat. Joskus kuvaruudun kautta niiden näyttäminen on vaikeaa.

Korona-ajan opetus tapahtui ja tapahtuu erilaisten webinaarialustojen kautta, esimerkiksi Zoom tai Microsoft Teams olivat yleisimmin käytettyjä. Muitakin alustoja on, kuten Googlen Meet tai Adobe Connect. Opettaja kutsuu opiskelijat virtuaaliseen opetustapahtumaan. Kaikki näkevät toistensa kuvat ja pystyvät puhumaan toisilleen verkkosovelluksen kautta. Opettaja pystyy myös näyttämään omia muistiinpanojaan tai esityksiään kaikille opiskelijoille yhtä aikaa.

Opetuksessa on kuitenkin tärkeää, ettei opiskelijaa jätetä yksin ratkomaan opintojaan, vaan tehtäviä voidaan tehdä esimerkiksi yhteistoiminnallisesti yhdessä ryhmänä. Opiskelijat voidaan jakaa webinaari ohjelman avulla ryhmiin, jossa opiskelijat voivat työskennellä, vaikka ovat fyysisesti poissa koulusta. Opettajan tulee myös seurata opiskelijan opintoja joka päivä, että ne edistyvät eikä kukaan putoa opinnosta.

Näen erittäin tärkeänä, että koulutuksessa opiskelijan motivaatio opintoihin säilyy. Korona-ajasta huolimatta opiskelijaa kannustetaan opinnoissa. Opiskelijan tulisi ymmärtää mitä taitoja alalla vaaditaan ja miten hän voi alalle työllistyä. Jokaisella opiskelijalla on omia vahvuuksia, sillä kaikki eivät ole huippu kampaajia tai parran ajajia. Tämän vuoksi opiskelijoiden vahvuuksia kannattaa kartoittaa yhdessä opiskelijan kanssa ja laatia hänen opintosuunnitelmansa sen mukaan.

Lisäksi kannattaa opiskelutilanteessa mahdollisimman pitkälle mahdollistaa opiskelijan oma henkilökohtainen vaikuttaminen hänen omiin opintoihinsa. Hän motivoituu, kun saa itse suunnitella kampauksia ja leikkauksia oppimiensa perustekniikoiden avulla tai valita mitkä ja miten tehtävät suorittaa. Tämä vaatii opettajalta opetuksen eriyttämistä, mutta se kannattaa. Opiskelijat motivoituvat ja kiinnostuvat ammatista, kun he kulkevat omaa polkua, eikä koko luokka tee opettajan määräämiä samoja tehtäviä, samaan kellonaikaan.

Digitaalisuus asettaa haasteita ja opettaja kannattaa kouluttautua sekä hakea uusia ideoita. Jos hän ei itse osaa käyttää digitaalisia sovelluksia, niin aina voi pyytää opiskelijoita avuksi. Opiskelijat voivat toteuttaa videon tai Instagram- tilin perustamisen koululle. Opiskelijat voivat osallistua myös koulun sometilin ylläpitämiseen ja kuvien julkaisuun. Siitä he voivat saada opintosuorituksia, vaikka yhteisten tutkinnon osien, toiminta digitaalisessa ympäristössä opintoihin.

Korona-aika digivälineiden testaaminen on tuonut hyvää ja pysyviä käytäntöjä koulutyöhön. Internetti antaa laajan mahdollisuuden opetuksen kehittämiseen. Myös erilaiset älylaitteet ja kannettavat tietokoneet ovat tulleet oppimiseen ja opetukseen jäädäkseen.

Lue myös Marja Sillanpään blogipostaus Digiajan opetusta digiajan opiskelijoille – digitaalisuus ja verkkopedagogiikka hius- ja kauneudenhoitoalan opiskelussa

Kirjoittaja Pia Kiikeri työskentelee Haaga-Helian Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa digipedagogiikkaan erikoistuneena opettajana. Hän on työskennellyt hius- ja kauneudenhoitoalan opettajana yli 20 vuotta ja kehittänyt alan digipedagogiikkaa, sekä toiminut mm. Skills Finlandin ammattitaitomaajoukkueen valmentajana. Koulutukseltaan hän on kasvatustieteenmaisteri, AmO ja ammatillinen eritysopettaja. Lisäksi hän on kirjoittanut Kampaukset – oppikirjan.

Lähteet:

Opetushallitus. 2020. e-perusteet. Viitattu: https://eperusteet.opintopolku.fi/#/fi/esitys/6728280/reformi/tiedot

Opetushallitus. 2005. Verkko-opetuksen kehittäminen ja vakiinnuttaminen lukiokoulutuksessa, ammatillisessa peruskoulutuksessa ja aikuiskoulutuksessa sekä vapaassa sivistystyössä.

Four Reasons, 2020. Kampaamoalan ”uusi normaali” − näin koronapandemia vaikutti parturi-kampaamoihin. Viitattu: https://fourreasons.fi/kampaamoalan-uusi-normaali-%e2%88%92-nain-koronapandemia-vaikutti-parturi-kampaamoihin/