Mä olen Riika syntynyt 100kunnassa, mutta vikat 15 vuotta olen ollut turkulaisena, ja tarkennetaanko vielä että portsalaisena. Oon tehnyt hiuksia 15 vuotta, ja erikoistunut leikkuutekniikoihin ja Vidal Sassoonin filosofiaan. Tänä vuonna tuli 10 vuotta täyteen siitä kun perustin oman kampaamoni Hiusmuotoilua Tunteella. (Käy kurkkaamassa www.hiusmuotoiluatunteella.fi)

Olen taiteilijasielu, mikä rakastaa kaikkea vanhaa ja luontoa, hyvää musiikkia, muotoja, värejä ja ihania tarinoita. Etenkin vanhat rakennukset, vanhat tavarat, puut ja puutarhat saavat mut liikuttumaan. Yksi ystäväni nauroikin, että taidat olla ainoa, ketä pystyy iloitsemaan niin paljon yhdestä puusta ja kuvailemaan sitä eri säillä ja eri suunnista.

Mulla on maailman mahtavin perhe, johon kuuluu paras ystäväni, rakastettuni, aviomieheni Mikko, ja ihanat kaksospojat Oliver ja Elias, mitkä täyttävät pian 5v. Yhdessä ollaan aika lyömätön nelikko ja tykätään puuhastella yhessä kaikkea.

En yleensä koskaa pysty perustelemaan mitään järjellä, mutta seuraan mun tunnetta. Ja aina kun kuuntelen sitä onnistun. Ja kun en kuuntele sitä, niin mäkeen menee niin, että soi. Oon tosi onnellinen, ja kiitollinen siitä, että asiat on hyvin.

Korona antoi tilaa luoda uutta

Kun korona iski tossa puoltoista vuotta sitten, se oli aika kauhukasta kaikille. Ajattelin lievittää omaa ahdistusta ja alottaa maalaamisen. Olin maalannut lapsena, mutta vuosia se oli unohduksissa. Kun lopulta sain hankittua kaikki pelit ja pensselit, huomasin miten pojat alkoi kiinnostua niistä. Sitten aattelin et Why not, miksei nekin sais kokeilla akryylimaalausta.

Siitä se ajatus sitten lähti. Alettiin maalaamaan yhessä, tai pikemminkin niin, että he maalasi ja mä ohjasin. Tehtiin töitä pojat yhessä ja erikseen, pieniä ja isoja. Lopulta homma lähti ihan lapasesta.

Etsin koko ajan uusia ideoita, inspiraatioita, näkökulmia ja lähestymistapoja maalaamiseen heidän kanssaan. Kierreltiin yhessä taideliikkeitä kysyen neuvoa tekniikoissa. Uhrattiin vapaapäivät aina siihen että roudattiin maalaustavaroita ja taulupohjia rattailla pitkin turkua. Ja tietysti maalattiin paljon vapaa-aikana.

Yhdisteltiin eriliaisia värejä, maalailtiin eri materiaaleilla. Teoksia alkoi olemaan niin paljon, ettei ne mahtunut enää meidän asuntoon, ja päätettiin pitää poikien ensimmäinen näyttely. Tarkotus oli pitää vaan hassun hauska pikkunäyttely, mutta toisin kävi. Eikö aina sanota, että kun tekee sydämellään niin onnistuu.

Näyttelystä kiinnostui Ilta-sanomat (Lue juttu tästä linkistä) sekä Yle, jonka haastattelun voit kuunnella täältä. Lopulta Radio Novakin jutteli näyttelystä ja pojista. Näyttely oli huikea menestys. Sen nimi oli Avaruus. Näyttelyn avajaiset pidettiin poikien toiveiden mukaan. Siellä kuunneltiin Fröbelin palikoita ja juotiin pillimehuja. Kaikki teokset myytiin kuudessa tunnissa.

Teoksia alkoi sadella sitä tahtia, että aloin pitää niistä mininäyttelyitä, ja yhtäkkiä huomasinkin, että suurin osa tauluista ostettiin uusiin koteihin. Saadut rahat jaettiin: ensin alvit pois valtiolle, jotka ylläpitää esim poikien rakastamia leikkipuistoja. Sitten osa hyväntekeväisyyteen, jolla halusin opettaa pojille empatiaa ja toisista välittämistä. Lopuilla rahoilla ostettiin pojille aina joku palkka eli lelu tehdystä työstä. Mun tehtävä oli manifestoida teoksiin paljon iloa, rakkautta ja hyvää meiltä.

Maalauksista syntyi uusi idea

Pian pojilta alettiin tilaamaan tilaustöitä. Niitä oli ihana tehdä.

Mua itseäni kiehtoo aina boxin ulkopuolelta ajattelu ja asioiden jalostus. Siispä aloin kehittelemään erilaisia ideoita poikien taiteelle ja siten syntyi taidepaidat. Niitä tehtiin ensin lasten mallisto, ja parhaillaan tuotamme aikuisten kokoja. Ne on ommeltu mitä pehmeimmästä ja superlaadukkaasta collegesta. Teos on irrotettava ja sen saa kätevästi pois pesun ajaksi. Pesulapussa on myös poikien nimmari.

Kaikki ei kuitenkaan ole mennyt kun Strömssössä. Tulevaa näyttelyä maalatessa, tuli vahingossa automme yksi rengas pinkiksi.  Eikä siinä vielä mitään. Pahin mitä kävi, oi apua..  Näin youtubesta videoin missä maalattiin ilmapallolla. Ja eka ajatus oli, että vitsit, tota on pakko kokeilla.

Suojasin pöydän niin kuin yleensä. Pojat puristeli värejä ja alkoi rummuttamaan ilmapalloilla taulupohjia. Yhtäkkiä kuului järjetön poks. Ja ilmapallo räjähti meidän valkoisessa keittiössä. Vähän aikaa siinä pyörittelin silmiä, et mitäs hittoa tässä nyt pitäis tehdä.

Koko keittiö oli parinkymmenen sentin välein sormenpään kokoisia eri värisiä väripalloja täynnä. Katto, lattia, tuolit, lamppu, seinät, ikkunat. Aivan kaikki oli maalissa paitsi se suojattu pöytä. Aloin paniikissa soitteleen siivoojille ja maalareille. Lopulta rakas ystäväni ja naapurini tuli auttamaan minua. Hinkkasimme sienillä ja valkosavella pari tuntia keittiötä. Suurin osa saatiin pois, kiitos ystäväni. Mutta vanhan talon pinkopahvikatto ei kestänyt hankaamista ja väri ehti kuivahtaa siihen.

Lopulta ystäväni maalasi värillisten päälle valkoisella akryylillä. Lampusta ei myöskään lähtenyt maali ja lautalattiaankin jäi osa kiinni. Siispä keittiön fiksaus on edessä, kunhan ensin yläkertamme valmistuu. Sinne tulee myös poikien ateljee.

Rakastan tehdä poikien kanssa millon mitäkin, leipoa, kokata, maalata, samoilla luonnossa, ihan mitä vaan. Sillä koen, että paras asia mitä voin heille antaa on läsnäolo ja opit elämään.

Jos haluat seurata tekemisiämme, ota seurantaan facesta ja instagramista Hiusmuotoilua Tunteella ja piipahda myös nettisivuiltamme. Meiltä voit myös tilata itsellesi, yritykseesi, lahjaksi tai vaikkapa pukinkontiin yksilöllisiä taideteoksia, jotka on taatusti tehty tunteella. Ota yhteyttä hiusmuotoiluatunteella@gmail.com.

Samaan hengenvetoon toivotamme kaikille ihanaa syksyä ja paljon haleja. ❤️❤️❤️❤️❤️

Rakkaudella Riika

PS: Jos pidit artikkelista, niin olisin iloinen, jos jakaisit sitä myös omissa somekanavissasi. Otathan seurantaan myös Uuteen Nousuun somekanavat. Niihin pääset alapalkin linkeistä.