Mitkä terveydelliset riskit hiusten värjäämisessä piilee? Entä miten suhtautua PPD -allergiaan? Hiusten värjääminen herättää keskustelua niin hiusalan ammattilaisten kuin kuluttajienkin parissa. Moni on huolissaan hiusvärien turvallisuudesta ja osa kuluttajista on allergisoitunut PPD:lle eli parafenyleenidiamiinille vaikkapa etelän matkalla hankitun mustan tilapäistatuoinnin myötä. Hiusalan ammattilainen puolestaan voi altistua PPD:lle työssään jopa päivittäin. Niin kuluttajissa kuin ammattilaisissakin löytyy asiaan vakavasti suhtautuvia kuin myös tuuriin luottavia ”hulda huolettomia”, jotka ovat värjänneet iät ajat eikä koskaan ole sattunut mitään − vielä. Mutta kyllä suojatielläkin kannattaa katsoa oikealle ja vasemmalle, vaikka ei olisi aikaisemmin auton alle jäänytkään.
Hiusten värjäämiseen liittyy paljon epätietoisuutta. Yksi haaste on jo siinä, että monesti puhutaan vain yleisesti hiusten värjäämisestä ja hiusväreistä. Samalla unohdetaan, että hiuksia voidaan värjätä monenlaisilla menetelmillä ja valmisteilla, joiden raaka-ainekoostumukset ja toimintaperiaatteet ovat hyvinkin erilaisia. Yksi voi kirjaimellisesti sopia yhdelle ja toinen toiselle, aivan kuten elintarvikkeetkin. Siinä, missä pähkinät voivat olla toisen herkku, ovat ne toiselle myrkky, mikäli on niille allergisoitunut.
Koska hiusten värjäämisestä voisi vaikka kirjan kirjoittaa, käsittelen tässä postauksessani muutamia tyypillisiä esimerkkejä, joiden toivon auttavan hius- ja kauneudenhoitoalan ammattilaisia ja mahdollisesti myös allergisoituneita tai hiusten värjäämisestä huolestuneita kuluttajia. Lisäksi toivon asian herättävän ainakin hius- ja kauneudenhoitoalan ammattilaisilla lisääntyvän tiedonjanon asiaa kohtaan, sillä värjäähän sitä kosmetologikin ripsiä ja kulmia.
Millaisilla valmisteilla hiuksia värjätään ja väriä poistetaan?
Käydäänpä läpi ensin, millaisia hiusvärejä olikaan olemassa, sillä hiusväreistä puhuttaessa on syytä ymmärtää niiden toimintaperiaatteet. Hiusvärejä on monenlaisia, mutta ne voidaan jakaa karkeasti suoravärjäysmenetelmään ja hapettumiseen perustuvaan värjäysmenetelmään kuuluviksi sekä hapen avulla vaalentaviin valmisteisiin.
Jako ei kuitenkaan ole aivan yksinkertainen. Pelkästään suoravärit voidaan jakaa lisäksi tilapäisiin ja pysyviin. Tilapäisiin kuuluvat hiukseen sähkökemiallisesti kiinnittyvät pigmentit, jotka ovat vesiliukoisia eli poistuvat hiuksista pesujen myötä sekä liuotinvärit, jotka ovat poistettavissa omalla liuottimellaan, ainakin periaatteessa, vaikka joskus sitkeässä ovatkin. Pysyvästi hiukseen kiinnittyviä suoravärejä ovat puolestaan hiusproteiinin kanssa pysyvän kemiallisen sidoksen tekevät suoravärit sekä kasvi- ja metallivärit. Niitä valitettavasti ei voida poistaa millään tavoin, edes vaalentamalla, koska kyseessä ei ole hapettuvat pigmentit. Ne eivät siis reagoi vaalennusaineen happeen, johon tuotteen vaalennusteho perustuu.
Miksi pysyvästi hiukseen kiinnittyvällä suora- kasvi- tai metallivärillä värjätty hius kuitenkin vaalenee ja näyttää sille, että keinotekoinen väri ikään kuin poistuisi, johtuu siitä, että hiuksessa on yleensä jäljellä jotain hapettuvaa pigmenttiä kuten hiuksen luonnollista väripigmenttiä eli melaniinia ja mahdollisia hapetevärin jäänteitä, jotka pilkkoutuvat vaalennusaineesta vapautuvan hapen avulla värittömiksi. Tällöin silmillä näkemämme väri hiuksissa on vaaleampi, vaikka pysyvästi kiinnittyvä pigmentti siellä edelleen onkin. Lisäksi käsittelyssä saattaa poistua hiuksessa vielä olleita vesiliukoisia suoraväripigmenttejä, joita irtoaa pesun yhteydessä tai muun vesipitoisen tuotteen kanssa hiuksia käsiteltäessä.
Hapettumiseen perustuvaan värjäysmenetelmään kuuluvat puolestaan kaikki hapetevärit, jotka kesto- ja kevytväreinäkin tunnetaan. Myös vaalemammaksivärjäykseen tarkoitetut, hapettuvia väripigmenttejä sisältävät, erikoisvaalennusvärit ovat niin ikään hapetevärejä.
Hapetevärit ovat poistettavissa sekä hapan- että emäsvärinpoistolla, mikäli kyseinen värivalmiste ei sisällä hapettuvien pigmenttien lisäksi pysyvästi hiusproteiiniin kemiallisesti kiinnittyviä suoraväripigmenttejä. Poiston jäljiltä hius ei tietenkään ole saman värinen kuin luonnostaan, koska jo hiukseen aikaisemmin laitettu hapeteväri on jo hapettanut enemmän tai vähemmän hiuksen luonnollista pigmenttiä, jolloin lopputuloksena värinpoiston jäljiltä tulee omasta pohjasta esiin aina lämmin sävy.
“Yksi ja sama tuote voi myös sisältää eri tavoin kiinnittyviä pigmenttejä, joista osa voidaan poistaa ja osa ei, kuten pysyvästi kiinnittyviä suoraväripigmenttejä sisältävä hapeteväri.”
Hapettuviin pigmentteihin ei myöskään auta, vaikka kuinka hinkkaisi syväpuhdistavalla tai hoitoaineella, koska ne eivät ole vesi- tai rasvaliukoisia. Lisäksi hapettuvat pigmentit sijaitsevat hiuksen kuitukerroksessa ja peseminen tai hoitoaineella jynssääminen vaikuttaa hiuksen pintaan eli suomukerrokseen, johon esimerkiksi tilapäiset suoravärit kiinnittyvät ja irtoavat tuolla keinoin.
Lisäksi hiukseen voi jäädä suoraväripigmenttejä, kasvi- metalli- tai liuotinväriä ym. joita värinpoistolla ei saada poistettua ja nämä kaikki yhdessä saavat aikaan silmillä havaitsemamme värin. Silmillä ei tosin voida nähdä, minkä tyyppisistä pigmenteistä eli millaisista molekyyleistä näkemämme väri muodostuu. Jos vaikkapa tumman sinisiä hiuksia vaalennetaan, voi tulos olla vihreä. Luonnollisen värin eli melaniinin hapettuessa tulee pohjasta enemmän tai vähemmän keltainen ja mikäli siihen jää edelleen sinisiä pigmenttejä, muodostuu keltaisesta ja sinisestä vihreä.
Lisäksi hiusvärikäsittelyihin luetaan vaalennus, jota värinpoistoissakin yleisesti käytetään. Vaalennus perustuu vapautuvaan happeen, joka hapettaa kaikkia hiuksessa olevia hapettuvia aineita kuten melaniinia, hapettuvia väriaineita sekä keratiiniproteiinin rikkisidoksia, jolloin syntyy aina myös pysyviä happivaurioita.. Usein kuitenkin halutun lopputuloksen aikaansaamiseksi eri värjäys- ja/tai värinpoistomenetelmiä yhdistellään tavoitteen mukaan. Yksi ja sama tuote voi myös sisältää eri tavoin kiinnittyviä pigmenttejä, joista osa voidaan poistaa ja osa ei, kuten pysyvästi kiinnittyviä suoraväripigmenttejä sisältävä hapeteväri.
PPD-allergisoituneen hiusten värjääminen
Usein puhuttaessa hiusväriallergiasta, tarkoitetaan yleensä PPD-allergiaa, joka tarkoittaa herkistymistä nimenomaan parafenyleenidiamiinille eli PPD:lle. PPD:tä tai sen johdannaisia sisältävät kaikki hapettumiseen perustuvat värit eli nuo kesto- ja kevytväreinä tunnetut valmisteet sekä ripsien ja kulmien värjäykseen tarkoitetut hapetevärit. Se, että vain tummat värit sisältäisivät PPD:tä, on yleinen harhauskomus. PPD:tä tai sen johdannaisia sisältävät kaikki hapetevärit, myös vaaleat.
Jotta ylipäätään saadaan aikaan hapettuva väri, tarvitaan kahdenlaisia väriaineita. Niitä ovat precursorit eli värin esiasteet (p-phenylediamine, toluene-2,5-diamine ym.) sekä copleurit, koplaajat eli yhteenliittäjät (esim. 3-aminophenol, resorcinol). Hapettuva väri tarvitsee aina vähintään yhden precursorin, joita ovat PPD tai sen johdannaiset, jotta lopputuloksena on ylipäätään hapettuva väri. INCI:ä avaamalla, esimerkiksi CosIng-tietokantaa hyödyntäen, ei CosIng kuitenkaan kerro, mikä hapettuva väriaine on tuo osaa ihmisistä allergisoiva precursori.
Ammattilaisen ja PPD-allergisoituneen kuluttajan onkin syytä muistaa, että PPD-allergikolle ei siis voi laittaa mitään hapeteväriä hiuksiin, ripsiin, kulmiin, partaan tai muuallekaan. Vaikka tuote ei sisältäisi juuri nimenomaan PPD:tä, se sisältää aina jotakin sen johdannaista, joka voi laukaista saman allergisen reaktion. Reaktio voi pahimmillaan kehittyä muutamassa minuutissa hengenvaaralliseksi tilaksi.
Sen sijaan PPD-allergiselle voi sopia hapetevärien sijaan suora-, liuotin-, kasvi- ja metallivärit sekä hapettuvia pigmenttejä sisältämätön ns. ”perinteinen” vaalennus, mikäli hän ei ole allerginen myös niiden ainesosille PPD:n lisäksi. Vaaleammaksivärjäyksen kohdalla tuli kuitenkin muistaa, että se on hapeteväri siinä missä muutkin niin sanotut kestovärivalmisteet, joten se ei PPD-allergikolle sovi.
Kauhistuttavaa on, että jopa sellaiset hapetevärit ovat sisältäneet parafenyleenidiamiinin johdannaista, joiden markkinointitekstissä on lukenut ”ei sisällä PPD:tä”. Ammattilaisen pitäisi kuitenkin osata tästä huolimatta tunnistaa PPD:n johdannaiset INCI:stä. Ulkoa niitä ei tosin tarvitse opetella, sillä voit aina tarkistaa asian tarvittaessa CosIng-tietokannasta, sisältääkö tuote ylipäätään hapettuvia väriaineita. Jos sisältää, ei tuotetta voi PPD-allergiselle käyttää.
“Jopa sellaiset hapetevärit ovat sisältäneet parafenyleenidiamiinin johdannaista, joiden markkinointitekstissä on lukenut ”ei sisällä PPD:tä”. Ammattilaisen pitäisi siis osata tunnistaa PPD:n johdannaiset INCI:stä.”
Kuinka turvallista hiusten värjääminen sitten on?
Jos olet terveihoinen, yli 16-vuotias, etkä ole herkistynyt hiusväreille, niin voit värjäyttää hiuksiasi kohtuudella. Jätä se kuitenkin ammattilaisen huoleksi, sillä ethän paikkaa itse omia hampaitasikaan. Suositeltavaa on värjätä korkeintaan viiden viikon välein, tuotteen ollessa iholla kerrallaan enintään 30 minuuttia. Tavallisten kuluttajien sijaan suurempi huoli on kuitenkin nuorista, hiusvärien suurkuluttajista sekä jatkuvasti kemikaaleille alttiina olevista hiusalan ammattilaisista.
Kaikki käyttävät värjätessään suojakäsineitä, joita on olemassa erilaisista materiaaleista valmistettuja ja niiden suojaavat ominaisuudet voivat poiketa toisistaan. Tärkeää onkin perehtyä niihin, joita itse käyttää. Ammattilaisen on kuitenkin huomioitava, että jos värjäät ensin ja leikkaat sitten, saat leikatessasi kemikaaleja verenkiertoosi, vaikka olisit värjännyt keinosiementäjän rukkaset käsissä. Itseasiassa väriaineita irtoaa vielä jopa kymmenen kertaa pestyistä ja kuivatuista hiuksista. Riski on siis todellinen.
Jo vuonna 2002 EU komission terveys- ja kuluttajansuojapääosaston alainen SCCP (Scientific Comittee of Consumer Products) totesi, että hiusväreille altistuminen voi lisätä virtsarakon syövän riskiä. Eikä jännitys kampaajan elämästä siihen lopu, sillä aina kun otat vaalennusjauhepurkista lusikallisen, hengität persulfaatteja kampaamon sisäilmassa noin viikon. Toivottavasti käyt kuitenkin kotona siinä välillä, vaikka yrittäjä olisitkin.
Tiedon tarkoitus ei ole lisätä tuskaa, vaan auttaa ja toivottavasti tiedon jano kasvaa, kuin nälkä syödessä. Sen vuoksi jatkuva kouluttautuminen onkin ammattilaiselle välttämätöntä, ovathan kuluttajatkin nykyisin varsin valveutuneita – ja kasvavassa määrin allergisoituneita. Lähdekritiikki on kuitenkin syytä muistaa kaikessa tiedonhankinnassa, sillä liikkeellä on jos jonkinlaista ”tietoa”. Sosiaalista mediaa ja netin keskustelupalstoja ei siis aina ole uskominen, sillä siellä hyvässä tarkoituksessakin ajateltu ”tiedon” jakaminen saattaa toisinaan mennä melkoiseksi arvailuksi.
Kannattaa siis etsiä tietoa luotettavista lähteistä ja panostaa laadukkaaseen koulutukseen. Laadukkaat tuotteet ja muodikkaat tekniikatkin pääsevät oikeuksiinsa vasta sitten, kun perusasiat kuten värjäyksen kemian osaaminen on hallussa. ”Pitää oppia soittamaan ennen kuin voi alkaa säveltämään” sanoi joskus Jari Kytömäki koulutuksissaan.
“PPD-allergikolle ei voi laittaa mitään hapeteväriä hiuksiin, ripsiin, kulmiin, partaan tai muuallekaan. Hapeteväri sisältää aina jotakin PPD:n johdannaista, joka voi laukaista pahimmillaan hengenvaarallisen allergisen reaktion.”
