Hyvinvointitutkimusten valossa opetus- ja ohjaushenkilöstö kokee arkensa jaksamisen kanssa haasteita. Syyksi on esitetty muun muassa se, että ammatillisen koulutuksen rahoituksen rajut leikkaukset yhtä aikaa ammatillisen koulutuksen reformin kanssa ovat saaneet aikaan sen, että ryhmäkoot ovat liian suuria, lähitunteja on liian vähän ja työn kuormittuvuus on lisääntynyt huomattavasti, toisin sanoen työnilo on vähentynyt ja moni ammattilainen harkitsee jopa alan vaihtoa. (OAJ, 2018.) Tutkimuksen tuloksena kirjattiin muun muassa seuraavaa:

”Työn ilo, työstä innostuminen ja työtyytyväisyys eivät enää vuonna 2017 kannatelleet opettajien ja alan johdon hyvinvointia. Kuormitustekijöitä on liikaa, eikä yhteistyö toimi samalla tavalla kuin aiemmin.

Työaika ei riitä tehtäviin. Työkyky koetaan entistä heikommaksi, ja töiden epätasainen jakautuminen kuormittaa opettajia ja opetusalan johtoa. Terveydelle vaarallista työstressiä koetaan enemmän kuin muualla työelämässä, ja hallitsemattomat muutokset näyttävät lisäävän stressiä. Liian moni kokee myös epäasiallista kohtelua ja kiusaamista.Väkivaltaakin kokee yhä noin joka kymmenes. ” 

Terveyshaitat ja työolojen puutteet aiheuttavat työpoissaoloja”.

Samaan aikaan myös opiskelijat kipuilevat oman jaksamisensa ja opiskelumotivaationsa kanssa. (Amistutkimus 2018.) Opiskelijoiden opintojen keskeyttäminen on lisääntynyt ja siihen osaltaan vaikuttaa se, että varsinkin nuorten mielenterveyden ongelmat ovat lisääntyneet ja heillä esiintyy yhä enemmän masennus- ja ahdistusoireita. Koska kaikki vaikuttaa kaikkeen, ei tämä kokonaisvaltainen pahoinvointi voi olla näkymättä ja vaikuttamatta myös työ- ja opiskeluarjessa.

Huolestuneena saadaan seurata vallitsevaa keskustelua ihmisten ja median välityksellä siitä, kuinka maailma on tällä hetkellä suurten mullistuksien kourissa, työpaikkoja ei ole, ilmastonmuutos tuhoaa maapallomme, eläkkeet eivät tule riittämään jälkipolville, nuoret eivät istu meidän yhteiskuntamme normeihin ja muotteihin, oleilevat liikaa virtuaalimaailmassa ja mitä kaikkea muuta ikävän sävytteistä porinaa. Näitä kuunnellessa syntyy hyvinkin sellainen mielikuva, että kaikki on tuhoutumassa tulevaisuudessa ja nuoret ovat menossa suoraan kohti tuhoa ja pahuutta. Vaarana tässä on, että nuoret poimivat ja ymmärtävät näistä porinoista vain sen, mitä heidän sen hetkiselle kehitykselleen on mahdollista. Näin synnytetään pahoinvointia, ahdistusta ja pelkoja vanhemman sukupolven spekulaatioiden ja uskomusten takia. Tähän tilanteeseen on hyvä saada mukaan positiivista pedagogiikkaa, jossa keskitytään hyvinvointia lisääviin asioihin.

Positiivinen pedagogiikka

Tässä kohtaa kannustan tutustumaan positiiviseen pedagogiikkaan.  Sen tuoman lisääntyneen hyvinvoinnin koen olevan tarpeellinen myös siitä syystä, että viimeaikaisten koulutuksen muutosten myötä erityisen tuen tarpeessa olevat opiskelijat ovat kasvava joukko perustutkintoa suorittamassa. Heille kuuluu yhtäläinen oikeus saada tasa-arvoiset opiskelun ja hyvän elämän mahdollisuudet. Laki ammatillisesta koulutuksesta (531/2017) säätelee asian pykälässään 64§ Erityinen tuki näin:

”Opiskelijalla on oikeus erityiseen tukeen, jos hän oppimisvaikeuksien, vamman, sairauden tai muun syyn vuoksi tarvitsee pitkäaikaista tai säännöllistä erityistä oppimisen ja opiskelun tukea tutkinnon tai koulutuksen perusteiden mukaisten ammattitaitovaatimusten tai osaamistavoitteiden saavuttamiseksi. Erityisellä tuella tarkoitetaan opiskelijan tavoitteisiin ja valmiuksiin perustuvaa suunnitellmallista pedagogista tukea sekä erityisiä opetus- ja opiskelujärjestelyitä. (Laki ammatillisesta koulutuksesta 532/2017).  

 

Ammatillisen koulutuksen laki on uudistunut vuonna 2018. Esimerkiksi uuden reformin myötä hius- ja kauneudenhoitoalan perustutkinnon rakenne muuttui ja opiskelijalla on enimmissä määrin oikeus valita oma yksilöity polkunsa. Takanapäin on myös aika, kun niin sanotusti ”huiput”, ”normaalit” ja “erityisen tuen” tarpeessa olevat eroteltiin omiin”ryhmiinsä. Nyt tavoitteena on rakentaa ihan jokaiselle oma vahva polkunsa, jossa yksilön toiveet ja tavoitteet otetaan yhä enemmän huomioon. Antamalla nuorille siihen aito mahdollisuus kehittämällä nykyistä järjestelmää, saadaan hyvinvoivia nuoria opiskelijoita ja työhyvinvoivia opettajia ja ohjaajia.

Toisilla opintojen eteneminen ottaa enemmän aikaa kuin toisilla ja omien ”kotiryhmien” opiskelijavetoisen etenemisen tilalle on tullut jokaisen henkilökohtainen tie valmistua ammattiin. Etenemistavat vaihtelevat ja siksi on todella tärkeää, että yksilön vahvuudet selvitetään jo alkumetreillä. Niiden avulla tavoitteet ja välietapit asetetaan oikeaan kohtaan opintokartalle, ihan jokaiselle. Mielestäni me aikuisina ja ammattipedagogeina viitoitamme ja mahdollistamme heille parhaimman mahdollisen väylän kohti heidän unelmiaan. Nyt olisi tärkeää tukea ennaltaehkäisevästi nuoria siinä, etteivät heidän ongelmansa ja haasteensa pääsisi kasvamaan liian suuriksi. Sen sijaan niihin otetaan terve ja avoin ote jo varhaisessa vaiheessa ja ongelmien sijaan keskitytään oppimisessa kuitenkin henkilökohtaisiin vahvuuksiin.

Jokaisessa meissä asuu hyvä.    

Opiskeluympäristöllä ja siellä päivittäin työskentelevillä ammattilaisilla on merkittävä vaikutus nuoren aikuistumiseen. Siksi on tärkeää, että alalle on tullut suuntaus, jonka perimmäinen tarkoitus on voimaannuttaa, vahvistaa ja luoda turvallinen alusta kaikille asianosaisille, niin henkilöstölle kuin opiskelijoille ja heidän huoltajilleen.

Yksilön hyvinvointi lisää kiistatta oppimista ja vie kohti parempia tuloksia elämän jokaisella osa-alueella. Tavoitteena tulisi olla se, että niin opiskelijoiden kuin työntekijöiden arkeen saataisiin lisättyä hyvinvointia, työn ja opiskelun mielekkyys kasvaisi ja tuloksena syntyisi iloisella asenteella hyvin arvosanoin valmistuvia tulevaisuuden hius- ja kauneudenhoitoalan ammattilaisia, joita vie eteenpäin opinnoissaan samoilla arvoilla ja tekemisen meiningillä toimiva huippuammattilaisten tiimi.

Oppimisen onnea ja työniloa Sinulle

toivottaa Nina