Olette lukijoina ja sivustomme seuraajina varmasti jo panneet merkille, että blogimme sisältävät tekstejä niin ulkoisen kuin sisäisen maailman ulottuvuuksista ja toivottavasti olette saaneet hyödyllistä luettavaa ja oivalluksia näistä molemmista. Huomasin juurikin omalla kohdallani muutama vuosi sitten, että nämä sisäiset, vähän ehkä henkisemmät ulottuvuudet nosteli päätään enemmän omassa arjessani ja toivotin ne uteliaana tervetulleeksi. Tykkään muutenkin lähestyä asioita kokonaisvaltaisesti pohtien ja tarkkaillen, tehden sitten omia johtopäätöksiä suuntaan jos toiseen. Parhaimpia oivalluksen hetkiä on keskustelut ja ajatusten jakaminen muiden kanssa. Maailmassa harvemmin on vain yhtä ainoaa totuutta,  vaan asiat ja ihmiset ovat erilaisten sanojen ja tekojen summia. Mieli ja teot saattaa muuttua matkan varrella ja se on sitä ihmisen omaa kasvua. Moni elää elämänsä perusarvojensa mukaisesti ja muutos hyvään tai huonoon syntyy yleensä jostain kriisistä.

Miten mielen tyyneys näkyy sitten ihmisestä? Voiko sitä oppia kirjoista tenttaamalla vai vaatiiko sen hallitseminen jotain kokemuksia alleen elämän poluilla. On osuvasti sanottu, että tyyneys auttaa keskittymään ja tämä varmasti pätee tarvittaessa – oli kyse sitten mielestä tai hengestä.

Hengenlähtö lähellä

Oletko kiinnittänyt itsessäsi huomiota siihen, miten reagoit arkisissa, ehkä yllättävissä tai jopa ennalta odotettavissa oleviin tapahtumiin. Tapahtumiin, jotka saattavat tuntua pelottavilta, jopa säikäyttää paniikkiin asti. Joillakin yllättävä tilanne nostaa suoranaisen vihan esiin tai syvän ahdistuksen, myös kehon lamaannus on tyypillinen reaktio kun sattuu ja tapahtuu. Nämä ovat normaaleja reaktioita, mitä ei ainakaan pidä hävetä tai peitellä. Jokaisen kohdalle osuu näitä tilanteita, joissa arki mullistuu – toisille enemmän, toisille vähemmän. Usein näitä hetkiä värittää omanlainen kaaos, eräänlainen joutuminen oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Tyypillinen käytännön tapahtuma on yllättävä sairaskohtaus, johon ihminen ei ole tietenkään varautunut. Tällöin erityisesti sivullisen oma kokemus ja muun muassa ensiapu osaaminen näkyy toiminnassa ja avun annossa. Kun ihminen tietää miten edetä, osaa hän auttaa ja toimia järjestelmällisesti ja viisaasti.

Traumaattisesta kokemuksesta syntyy aina myös ikävä kehomuisti, joka laukeaa tietyissä tilanteissa ja olosuhteissa. Tämä on hyvä tiedostaa ja hakea apua muun muassa terapiasta. Yksin ei pidä jäädä kokemuksensa kanssa ja osaava terapeutti pystyy omilla menetelmillään vähentämään syntynyttä traumaa ja sen mukanaan tuomia mielen myllerryksiä. Tässä olisi hienoa myös se, että itse trauman kokijan läheiset saisivat myös mahdollisuuden tilanteen purkamiseen. Usein on meinaan niin, että esimerkiksi yllättävä tapaturma sattuu omassa kodissa, omien läheisten läsnäollessa. Riippuen vammojen ja tapahtumien laajuudesta, koko perheen arki syöksyy välillisesti raiteiltaan pitkäksi aikaa. Toki sillä hetkellä akuutein hoitoa tarvitseva on potilas itse, mutta ei pitäisi unohtaa myöskään heitä, jotka kotiin jäävät selviämään arjen sujumisesta.

Toisaalta syntyy tilanteita, jossa osaamista ja ymmärrystä ei ole yhtään vaan toimitaan ikäänkuin vaiston varassa ja tuurilla. Toki tällöinkin on mahdollista edetä kuten kuuluu ja apu on auttavaa eikä lisävaurioita pääse syntymään. Soitto hätäkeskukseen auttaa paljon, koska sieltä saa step by step ohjeet, mitä pitää tehdä ja jättää tekemättä.

Ulkopuolinen uhka

Omaa henkeä ja terveyttä ulkopuolelta uhkaava tapahtuma tulee kyseeseen silloin, kun puhutaan yllättävistä tilanteista, milloin keho saattaa jopa jähmettyä sille sijoilleen eikä esimerkiksi hyökkäyksen kohteena oleva ihminen osaa puolustaa itseään vaan säikähdys, pelko ja paniikki ottaa vallan. Toisinaan tällainen uhka saa aikaan sen, että ihminen ottaa jalat alleen ja pakenee. Puhutaan myös ”taistele tai pakene” reaktiosta, erityisesti esi-isiemme tarinat sisältää mielikuvia siitä, kuinka ihminen on joutunut petoeläinten kanssa kasvotusten ja reaktio on ollut tuo legendaarinen tapa toimia.

Paljon riippuu siis siitä, mitä tapahtuu, ja kenelle, eikä ole yhtä ainoaa samanlaista tilannetta tai reaktioita olemassa. Ja kyllä, näihin useimpiin tilanteisiin voi hakea oppia ja ohjausta erilaisilla käytännön kursseilla. Erilaiset järjestöt (SPR) ja kansalaisopistot järjestää näitä koulutuksia, ensiapukurssi voi kuulua myös työpaikalla vaadittaviin taitoihin.

Mieli ottaa osumaa

Ikävät tapahtumat ja asiat ovat osaltaan syypäitä mieleen iskeneeseen kaaokseen. Lähimenneisyydestä voidaan nimetä jo pari vuotta ihmisten keskuuteen iskeneen viruksen, joka on tuonut arkeen monille valtavasti surua, huolta ja pelkoa. Mitä enemmän uutisia seuraa, sen sekaisemmaksi saa mielensä. Lisäksi jokaisen lähipiiristä löytyy jo sairastuneita läheisiä, tuttuja ja tutun tuttuja. Tällä hetkellä tilanne taitaa olla se, että ei ole merkitystä sillä onko esimerkiksi rokotettu vai ei, maskilla tai ilman, tartunnan voi saada ja tartuntaa voi levittää niistä huolimatta tai syystä. Se, miten vakavaksi tauti kullakin äityy, on myös mysteeri. Toki teorioita ja spekulaatioita vilisee kyllä, samoin kun eri variaatioita viruksesta.

Toiset selviää tartunnasta pienillä oireilla, toiset varsin vakavilla mutta selviytyen ja valitettavasti on myös heitä, jotka tautiin tai sen johdannaiseen menehtyy. Tilastoinnin totuudenperää hankaloittaa se, että muun muassa menehtyneiden kuolinsyy ei yksinomaan ole ollut korona, vaan koronakuolleeksi on kirjattu silloin, kun on ollut positiivinen tulos – vaikka liikenneonnettomuus tai muu sairaus olisi ollut pääosin syynä. Oli kuinka tahansa, selkeää tässä on se, että virus ja sen uhka on vaikuttanut monitasoisesti kansanterveyteen ja -talouteen huonontavasti. Vielä ei voida edes kuvitella kaikkia kokonaisseurannaisia.

Ymmärrettävästi tämän kaiken epävarmuuden ja ristiriitaisuuden edessä, ihminen on ollut huolesta sekaisin. Jatkoa tälle traumaattiselle ajalle saadaan tuta sodasta, jota käydään liian lähellä ja arvaamattomasti edeten. Sotauutisointi on nyt vienyt paljon palstatilaa virukselta eikä yhtään ”hengähdys aikaa” jäänyt ihmisille toipua ja rakentaa arkeaan uuteen, vähän edes perusrauhalliseen elämään viruksen kanssa. Siitä nykyaikainen tiedonsiirron nopeus ja määrä on huonoa, että ihminen saa jopa liika-annoksen hetkessä informaatioita. Ei jää aikaa edes käsitellä edellistä uutista kun seuraavaa jo pukkaa sanoin ja kuvin eetteristä ihan joka tuutista – kuulijat ovat vauvasta vaariin kaikki.

Tyyneys auttaa keskittymään – keskity olennaiseen

Näiden kahden suuren ja monen mieliä varmasti horjuttavien tapahtumien lisäksi on ihmisellä lukematon määrä muita huolia ja murheita arjessa. On ollut jo ennen näitä poikkeusaikoja, joten treeniä mielenrauhan saavuttamiseen on varmasti saanut jokunen jo aiemmin. Kuten tuolla alun tekstissä mainittiin, tyyneys auttaa keskittymään. Sitä, mitä se mahtaa tarkoittaa, voisi vielä lopuksi pohtia tarkemmin. Olen lukenut paljon kirjallisuutta, missä käsitellään juuri oman mielen hallintaa. Mielenrauhasta itsessään on kirjoitettu jo tuhansia vuosia sitten,eli ihan uudesta asiasta ei ole kyse. Useammalle ihmiselle on varmasti tuttu ja paljon köytetty tyyneysrukous, joka sanoillaan kertoo oivasti sen, mistä voi olla kyse;

”Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, mitkä voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.”

Alkuperäisen kirjoittajan henkilöllisyydestä on monia teorioita ja mielestäni tuon jumalan voi henkilöittää jokaisen oman vakaumuksen mukaisesti. Se ei ole pääpointti tässä. Nämä kun halutessaan muokkaa tuosta omanlaisekseen, niin ydinsanoma on kuitenkin se, että maailmassa on valtavasti asioita ja tilanteita, mihin pieni ihminen ei voi vaikuttaa. Se, mihin hän voi – on se oma elinpiiri, omat arjen pienet hetket ja valitut arvot, joita seurata. Turha sekaantuminen muiden asioihin, muiden syyttäminen ja sortaminen, jopa alistaminen on varsin typerää. Maalaisjärjen käyttö, sopiva lapsenusko hyvään ja erityisesti oma hyvä tahto tuottaa varmasti turvallisempaa ja pysyvämpää arkea kuin mikään muu. Ja jos hetkittäin tuntuu, että ottaa päähän kuin pientä oravaa, pysähdy ja hengitä! Älä ryntää suinpäin sotaan vaan mieti rauhassa, mistä on oikeastaan kyse ja kertaa tuo tyyneysrukous. Asiat yleensä riitelee, eivät ihmiset. Ja jokaisen ihmisen lähtökohtana tuskin on ollut paha – ja me kun emme tietenkään voi tietää toisen motiiveja sanoilleen ja teoilleen. Siksi on hyvä opetella ymmärtämään, hyväksymään ja antamaan anteeksi edes jollain tasolla. Ei niinkään yksin vastapuolen vuoksi, vaan ihan oman mielen tyyneyden vuoksi. Koska sinä olet kaiken hyvän arvoinen. Nyt ja tulevaisuudessa. Turha murehtiminen vie mennessään, jos ei ole tarkkana mille ajatuksille aikansa antaa. Mennyt on mennyttä, eikä menneen vatvomiseen tule liikaa keskittyä. Tässä kohtaa puhuu oma kokemus opitun lisäksi  ja kirsikkana kakun päällä on saatu lisäymmärrys juuri lukemalla, ottamalla avoimin mielin itse selvää asioista, opiskelemalla monipuolisesti muun muassa sitä, miten tämä kiehtova ihmismieli toimii.

Usko, toivo ja rakasta tänäänkin, ota kainaloon ne tärkeimmät ja kerro kuinka arvokkaita he ovat sinulle juuri nyt, tee se heidän ollessa elossa, ei sitten vasta hautakummulla! Luota itseesi, luota elämään.

Tyyneysterveisin

Nina