mitäsustajää-1868944_1280

Mitä susta jää, kun sä lähdet täältä?

Miten siellä voidaan? Koko vuosi on ollut kummallinen, näin lievästi ilmaistuna. Tuntuu, että kaikki ns. normaalit arjen toiminnot ovat heittäneet häränpyllyä tämän vuoden aikana ja olemme löytäneet itsemme pohtimassa joko itseksemme tai muiden kanssa ääneen maailman menoa ja tilaa. Kukaan tuskin vuosi sitten edes veikkasi pienissä päissään näin joulun alla, että tänä vuonna 2020 jää kaikki mahdollinen massajuhlinta ja -riemu kokonaan väliin, tai ainakin vähemmälle ja ihmiset elävät erityksissä, pienen piirin kesken odottaen uutisia ja tilastoja jonkun viruksen etenemisestä ja sen vaikutuksista itseemme ja yhteiskuntaamme. Osuuko se omalle kohdalle vai naapurin – säästyykö tältä kukaan. Mutta näin kuitenkin pääsi käymään ja kaikki sympatia ja empatia kannattaa laittaa jakoon tässä kohtaa koko ihmiskunnalle.  

Oletko koskaan pysähtynyt arjessasi ajattelemaan, mikä on sinulle merkityksellistä elämässä? Ilman, että sinua ja lähipiiriäsi on juuri kohdannut joku suuri menetys, kriisi tai epäonni. Ihan vain siinä hetkessä, missä nyt juuri olet. Pysähtyen. Rehellisenä. Aitona, alastomana, ilman titteleitä tai natsoja kauluksissa. Mistä olet aidosti iloinen, tyytyväinen, onnellinen juuri nyt. Miltä se tuntuu? Vaatiiko se sinulta liikaa, liian vähän? Pitäisikö tehdä vielä vähän enemmän, suuremmin? Vähemmän, pienemmin? Vai olisiko tässä näin justiinsa hyvä.

 

Melkoisia kysymyksiä pohdittavaksi, joihin ei ole oikeaa tai väärää vastausta. Ei tietenkään ole. Se, mihin kannattaa tässä kohtaa kiinnittää huomiota, on juuri se pysähtyminen itsensä äärelle. Edes hetkeksi, vielä kun voit. Pieni katselmus itseesi, missä olet nyt ja mihin olet menossa. Palveleeko arkesi sinua ja läheisiäsi antaen tarpeeksi aikaa muun muassa kauniille kohtaamisille ja yhdessäololle. Kerran täällä vain eletään, tiedetään. Mutta silti saatamme puskea päätämme seinään esimerkiksi huonon parisuhteen, työn tai jonkun muun hiertävän asian kanssa. Miksi on niin vaikeaa päästää irti asioista tai ihmisistä, jotka tekevät hallaa meidän hyvinvoinnille? Onko se velvollisuudentunto, ”pakko”, uskomukset. Pelko epäonnistumisesta, häpeä, totuttu tapa vai mikä?

Hyvinvoinnin äärellä

Miten hyvinvointi yleensä määritellään? Yleiskielessä puhuttaessa hyvinvointi viittaa hyvään terveydentilaan ja vaurauteen. Se on jokaisen subjektiivinen kokemus omasta tai lähipiirin elämäntilanteesta ja siihen luetaan myös sosiaaliset suhteet, oman itsensä toteuttaminen ja onnellisuus. Onko onnellisuus taattu, jos nämä mainitut osa-alueet ovat hanskassa? Onko onnellisuuden kokemukset kalliita saavuttaa? Voiko varaton olla onnellinen? Huh huh … niin, voiko? Vai voisiko onnea saada vähän niin kuin kylkiäisenä jostain hyvin tehdyistä ajatuksista ja päätöksistä. Päätöksistä, joita ohjaa enemmän rakkaus ja kiitollisuus siitä, mitä jo on? Muiden auttaminen, yhdessä tekeminen ja hyvä tahto?

 

Suuret muutokset elämässä vaatii aina paljon energiaa, ja mielellään sitä positiivista, eteenpäin vievää energiaa. Se vaatii myös uskoa omaan itseen ja tekemiseen, se vaatii isosti tekoja pelkän aikomisen tai puhumisen lisäksi. Eli se vaatii tekijältään intohimoa, rohkeutta ja periksiantamattomuutta onnistuakseen. Ja myös epäonnistumisia, rähmälleen menoa. Nämä saattavat olla tässä kohtaa hidastavina tekijöinä siinä, ettei toimeen ole ryhdytty. Erityisesti silloin, jos elää ihan ok elämää.

Itse kökötän tässä kirkasvalolampun katveessa ja pohdin juurikin noita omia seuraavia siirtoja elämässä. Eikä ole todellakaan helppo nakki ollenkaan – miettiä miten sitä jatkaa seuraavat vuodet niin työ- kuin yksityiselämässään. Miten pitää itsensä niin ruodussa ja sisäisesti ”viisaana”, että osaa pitää puolensa tilanteessa kuin tilanteessa. No, eipä Roomaakaan rakennettu päivässä, joten vietän vielä hetken tässä keinotekoisessa lampun loisteessani. Kiire ei ole mihinkään, vastaukset ja ratkaisut tulevat sieltä kyllä, luotan siihen. Vaikka joutuisin pilkkomaan ajatelmiani atomeiksi, ei haittaa. Kaikkein eniten meitä, kun kuuluu harmittavan siellä kuolinvuoteella, se elämätön elämä. Mitä se kenellekin sitten tarkoittaa. Minun ja sinun tarina saa vielä jatkua toistaiseksi. Ollaan siitä kiitollisia.

Niin parasta viikkoa toivottaen, 

 Nina

Jaa artikkeli

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on pinterest
Share on print
Share on email

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lataa veloituksetta Ninan, Milan ja Raija Karan kirjoittama e-opas

Kosmetiikka - uhka vai mahdollisuus

0
    0
    Ostoskori
    Ostoskori on tyhjäPalaa kauppaan