Tätä Esa Saarisen ajatuksia herättävää kysymystä meidän kaikkien olisi hyvä välillä miettiä. Saatamme kohdata päivittäin ihmisiä niin kasvotusten, etäpalavereissa kuin sosiaalisessa mediassakin. Viestimme tavalla tai toisella verkostoissamme, työssä, opinnoissa ja vapaa-ajalla. Informaation tulvassa viestien sisällöt ja keskustelujen aiheet unohtuvat nopeasti, mutta niiden jättämä tunnetila voi jättää muistijäljen jopa vuosikausiksi. Kun tarvitset yhteistyökumppania, niin otatko yhteyttä mieluummin empaattiseen ja hyvän tilannetajun omaavaan tyyppiin, jonka kanssa hommat hoituu vai itsekeskeiseen besservisseriin, vaikka hän olisi kuinka pätevä tahansa? Entä mistä Sinä jäät mieleen eli millaisen muistijäljen itse jätät omiin verkostoihisi? − Mitä tulee paikalle, kun Sinä tulet paikalle?

Me kaikki muodostamme mielikuvia toisista ihmisistä työelämässä, opinnoissa, vapaa-ajalla ja sosiaalisessa mediassa. Tarkkailemme usein myös tiedostamattamme kanssaihmisten sanallista ja varsinkin sanatonta viestintää, eleitä, ilmeitä ja kehon kieltä. Tämä aiheuttaa meissä tunnetiloja ja muokkaa käsityksiämme niin tietoisesti kuin alitajuisestikin.

Samoin surffaillessamme sosiaalisen median aalloilla, luemme sieltä ihmisten nimillä ja kuvilla julkaistuja viestejä ja muodostamme niistä mielikuvia tiedostaen sekä alitajuisesti. Onko joku mielestämme hyvä tyyppi, mukava, fiksu, riidanhaluinen tai muuten vain takakireä tiukkapipo. Hämmästyttävää onkin huomata, mitä kaikkea me ihmiset viestimme omalla nimellämme ja naamallamme jopa omissa ammatillisissa verkostoissamme.

Myöhemmin viestien sanalliset sisällöt unohtuvat, mutta tunnetilan aiheuttama muistijälki voi jäädä tajuntaamme jopa vuosikausiksi. Tunnetila palaa, jos vaikkapa tapaamme tuon ihmisen uudelleen tai kuulemme hänestä. Emme välttämättä muista edes asiayhteyttä, mutta saatamme muistaa, että ” se oli se valittaja” tai kehomme nostaa pintaan itsesuojeluvaiston varoitussignaalit, jotka kehottavat että ”taistele tai pakene”. Pahimman muistijäljen jättää pelko.

Primitiivinen itsesuojeluvaistomme varoittaa meitä pakenemaan, suojautumaan tai tarvittaessa puolustautumaan. Sivistynyt ja Tunneälykäs ihminen tosin hallitsee tunteensa, osaa käyttäytyä ja viestii ammattimaisesti, vaikka ympärillä myrskyäisi. Ajatus kulkee kirkkaana ja viestintä pysyy rauhallisena, vaikka vastapuoli olisi jo tunnekuohunsa humalluttama. Aikuisetkin voivat käyttäytyä toisinaan kuin angstiset teinit.

”Tunneälykäs ihminen hallitsee tunteensa, osaa käyttäytyä ja viestii ammattimaisesti, vaikka ympärillä myrskyäisi.”

Sinua voisi kiinnostaa myös: Tavoitteellinen someviestintä osana hius- ja kauneudenhoitoalan yritystoimintaa

Tulevaisuudessa tarvitaan tunnetaitoja

Meillä kaikilla on varmasti kokemusta tilanteista, joista emme välttämättä muista edes tarkasti asioita, joita tilanteet koskivat, mutta niiden aiheuttama tunne on syöpynyt tajuntaamme ja jopa kehoomme. Saatamme muistaa kouluajoiltamme tyypit, jotka olivat aina suuna ja päänä, vaikka emme muista enää, että mitä sanottavaa heillä niin kovasti oli.

Opiskeluajoiltamme saatamme muistaa luokallamme olleen tyypin, joka valitti aina kaikesta, vaikka emme muista enää aiheista, joista hän milloinkin mielensä pahoitti. Myöhemmin työelämässä oli se toimiston huumorintajuton vanhapiika, joka aina arvosteli muiden tekemisiä ja naureskeli vahingoniloista kuivaa nauruaan, joka taisi olla hänen elämänsä ainoita iloja. Lista on loputon.

Tänä päivänä myös sosiaalisessa mediassa saatamme seurata vaikkapa oman alamme kollegoiden viestintää ja keskusteluja. Yhtä lailla muodostamme käsityksemme heistä, vaikka emme olisi koskaan edes tavanneet. Myös kirjoitettu viestintä aiheuttaa meissä tunnetiloja.

Kysymys kuuluukin, että miten kuvailisit ihmisiä, joiden kanssa haluaisit tehdä yhteistyötä? Millaisia tyyppejä haluaisit työkaveriksesi, kenet ottaisi töihin tai kenet haluaisit pomoksi? Entä millaisen ihmisen kanssa et haluaisi olla missään tekemisissä, jos ei ole ihan pakko? Mietipä hetki. Totta. Mieleesi tuli ehkä muutamia adjektiiveja, kenties ehkä muistikuvia menneisyydestä ja ehkäpä ihan oikeita henkilöitäkin. Toivottavasti myös mukavia muistoja ja ihania kohtaamisia upeiden ihmisten kanssa.

Tulevaisuuden tärkeinä työelämätaitoina pidetään tunnetaitoja. Robotit voivat korvata jo nyt monet fyysiset työt ja ammatit, samoin tekoälyllä voidaan päihittää mennen tullen ihmisaivot monessakin asiassa. Sen sijaan haasteellisempaa on korvata tekniikalla inhimillisyyttä, empatiaa ja tunneälyä. Robotilta puuttuu sydän ja sielu.

Valitettavasti näin tuntuu puuttuvan monelta ihmiseltäkin, mutta jos haluat menestyä työssäsi myös tulevaisuudessa, niin tuohon tunneälykkyyteen, tilannetajuun ja positiiviseen pelisilmään kaikessa sosiaalisessa kanssakäymisessä kannattaa kiinnittää huomiota.

”Tulevaisuuden tärkeinä työelämätaitoina pidetään tunnetaitoja. Roboteilla voidaan korvata jo nyt monet ammatit ja tekoälyllä päihittää ihmisaivot. Sen sijaan haasteellisempaa on korvata tekniikalla inhimillisyyttä, empatiaa ja tunneälyä. Jos haluat menestyä myös tulevaisuudessa, niin tunnetaitoihin kannattaa kiinnittää huomiota.”

Lue myös: Yrityksen tärkein voimavara on siellä työskentelevät ihmiset

Pienillä teoilla voi olla suuret seuraukset

On hyvä, että tuomme arjessamme esiin mielipiteitämme ja pidämme puoliamme. Kynnysmatoksi ei tarvitse kenenkään ruveta. Mutta mikä on tarpeen ja mikä ei, sitä sopii miettiä. Joskus on myös fiksua pitää suunsa kiinni.

Kuvitellaanpa vaikkapa tilannetta, missä lapset tekevät ryhmätyötä. Yksi haluaa välttämättä kuvata sen keltaiselle taustalle, vaikka muu ryhmä olisi halunnut sinisen. Hän saa tahtonsa läpi, mutta kannattiko? Myöhemmin kukaan ei muista, mitä tehtiin, mutta toisille jäi muistijälki siitä, että eivät halua tehdä yhteistyötä moisen kiukkupussin kanssa. Tämä on täysin ymmärrettävää ja inhimillistä. Näin toimimme myös me aikuiset. Yhteistyötä tehdään, jos on pakko, hoidetaan hommat ammattimaisesti, mutta mitään ylimääräistä ei tarjota, anneta tai pyydetä. Asianomainen vaan ei itse tajua, mistä kaikesta hän jää paitsi silkkaa jääräpäisyyttään.

Käännetäänpä asia toisin päin. Ja nyt on peiliin katsomisen paikka. Hakeutuvatko ihmiset seuraasi, pyydetäänkö sinua mukaan tapahtumiin tai tarjotaanko mielenkiintoisia yhteistyökuvioita? Kysytäänkö sinulta neuvoa? Istutaanko viereesi? Jos vastasit kyllä, niin olet varmasti viestinnälläsi osoittanut empatiaa, tunneälykkyyttä ja tuonut iloa ja valoa ympärillesi.

Sen sijaan, että takertuisi kynsin ja hampain epäolennaisiin lillukanvarsiin, etsisi valittamisen aiheita ja kylväisi negaa ympärilleen, kannattaa esimerkiksi työelämän verkostoitumisen mahdollisuudet hyödyntää positiivisesti. Muuten sitä sahaa vaan itseään nilkkaan, eikä edes tiedä, mitä sillä menettää, loistavan työpaikan, upean yhteistyömahdollisuuden ja ehkä jopa ystäviä.

Voisit olla kiinnostunut myös: Kaveria ei jätetä – Muutoksen keskellä tärkeintä ovat ihmiset

On myös hyvä miettiä sen lisäksi, että mitä missäkin tilanteessa suustansa päästää ja miten asiansa esittää tai milloin on fiksumpaa pitää mölyt mahassaan. Aina ei myöskään tarvitse päästä sanomaan viimeistä sanaa tai voittaa väittelyä. Myös sanaton viestintä on syytä pistää puntariin ja miettiä missä tilanteissa silmiään pyörittelee.

”Myös sosiaalisessa mediassa erottuvat kyllä asialliset ja empaattiset kommentit edukseen. Omien tunteiden hallinta osoittaa myös älyllistä kypsyyttä eli viestien tyylistä voi helposti tulkita ”millä levelillä kaveri liikkuu”.”

Myös sosiaalisessa mediassa erottuvat kyllä asialliset ja empaattiset kommentit edukseen. Omien tunteiden hallinta osoittaa myös älyllistä kypsyyttä eli viestien tyylistä voi helposti tulkita ”millä levelillä kaveri liikkuu”. Sen sijaan, että tunnekuohussa suoltaisi someen omissa verkostoissaan, vieläpä omalla nimellä ja kasvoillaan tai jopa yrityksensä nimissä tekstiä, joka on kuin lapsen kynästä, niin kannattaa miettiä, mitä sillä voittaa ja mitä häviää pitkässä juoksussa.

Hyvään vastataan usein hyvällä, mutta joskus on paitsi viisasta, myös tehokasta, vastata myös pahaan hyvällä. Sosiaalisen median sekä etu että haitta on nimittäin se, että siellä olevan viestinnän usein huomaa todella moni silmäpari, potentiaaliset työantajat, yhteistyökumppanit, asiakkaat ja muut verkostot.

Eli mieti mitä sanot ja miten sanot. Ja jos se ei ole tarpeen, positiivista tai auta ketään, niin jätä sanomatta. Kuten Cheek räppää lyriikoissaan: ”Mitä sinusta jää, kun sä lähdet täältä?” Eli ilman sen kummempaa dramatiikkaa, voimme me kaikki miettiä millaisen muistijäljen itsestämme jätämme. Olemmeko valontuojia vai ankeuttajia? − Mitä tulee paikalle, kun Sinä tulet paikalle?

Iloa ja empatiaa arkeen toivotellen, Mila

PS: Tutustu myös Hyvän työfiiliksen metsästyskurssi – 10 askelta kohti parempaa työhyvinvointia -minikurssiin ja paranna omaa työhyvinvointiasi.

PPS: Jos pidit artikkelista, niin olisin iloinen, jos jakaisit sen myös omissa somekanavissasi.