Kuinka sinä kohtelet muita? Ihan tällainen pieni suuri pohdinnan aihe tähän kesäkauden alkuun. Kysymykseen törmäsin myös jälkikasvuni kautta aikoinaan, kun he paikoin ääneen ihmetellen pohtivat miksi toinen käyttäytyy kuten käyttäytyy? Miksi kaveri välillä leikki innoissaan ja yhdessä oli niin kivaa, että masuun sattui siitä naurun ja riemun määrästä  – kunnes toisella hetkellä kaveri jätti yksin tai muuten osoitti, ettei tänään haluakaan olla sinun kanssa? Saattoi mukana olla myös sitä ”leikillistä” tönimistä, tuuppimista ja haukkumista. “Etkö sinä äiti sanonut, että pitää kohdella toista kuten tahtoisit itseäsi kohdeltavan”?

No sanoinhan minä. Ja erittäin kova pohdinnan aihe ollut, johon vastausta etsin edelleen, niin itsestäni kuin toisista, välillä ymmärtäen, ja välillä päätyen lähtöviivalle.  Tätä kun tapahtuu niin lasten kuin aikuisten arjessa tavattoman paljon. Nämä ovat niitä arjen koetinkiviä, joissa mitataan ihmisten todellisten arvojen ja lojaalisuuden laita – sanojen ja tekojen kautta, onko tyyppi niiden takana, vai ei? Ja tämä ei katso ikää, ei aikaa, ei paikkaa. Muuttuuko mieli sen mukaan, mikä tai kuka on vastassa?  Ihan aina vai silloin kun itselle ja omaan agendaan sopii? Erityisen likaista se on silloin, kun puukotetaan huolella kumppania selkään unohtaen kokonaan, mistä on lähdetty ja mitä mahdollisesti yhdessä on saatu aikaan ja saavutettu.

Käännätkö toisenkin posken

Jälkikasvuni  huolestunut kysymys pistää edelleen tasaisin väliajoin miettimään sitä, onko järkeä vai ei ottaa ”turpaan” antamatta samalla mitalla takaisin. Siis siten, että kohtelee toista yhtä raukkamaisesti kuin itseään on kohdeltu? En siinä kohtaa osannut sanoa muuta kuin notta paha saa palkkansa, mutta niin myös hyväkin. Ja ehkä kaverilla saattoi olla vain huono päivä. Tai kysymällä mikä oli oma osuutesi asiassa. Me kun emme tiedä kaikkea sitä, mitä taustalla pyörii ja vaikuttaa. Tämän opin omasta lapsuudestani. Sitä kaikkea kun ei ulkopuolisille näy, mitä kulisseissa kulloinkin tapahtuu. Kolikolla on kaksi puolta.

Luottamus

Mitä sitten, kun luottamus menetetään esimerkiksi epäasiallisen kohtelun takia? Pieniä valheita, harhaanjohtamista, epäkiitollisuutta tai -lojaalisuutta? Luottamus kun on kaiken toimivan yhteistyön ja vuorovaikutuksen ydinasia ollut kautta historian. Ja pätee kaikella elämän osa-alueella, missä on ihmisiä ja yhdessäolemista. Riippumatta siitä, onko ihminen sitten vapaa-ajalla tai töissä – ihmissuhteiden moninaisessa viidakoissa. Jos luottamuksen menettää vilpillisellä toiminnalla, voiko sitä ajan kanssa rakentaa uudelleen takaisin? Vaikka sitä olisi osapuolet omasta mielestään toiminut oikein, mutta todellisuudessa onkin tehnyt juuri päinvastoin kunhan asiaa avataan enemmän. Sitä kun kumartaa toisaalle, pyllistää toisaalle.

Mielestäni rakentaa voi halutessaan – mutta se vaatii erityisen paljon ”auki” puhumista, syy/seurauksien analysointia ja molemminpuolista aitoa halua korjata tilanne. Ja anteeksiantoa, vähän sitä armollisuuttakin. Se, onko tilanne tai ihminen kaiken sen vaivan arvoinen, on jokaisen osallisen itse ratkaistava ja tehtävä sen kanssa valinta. Oikotietä onnistumiseen ei ole. Mutta myös liika on liikaa tässäkin ja hyvä on osata pistää se stoppi huonolle kohtelulle. Luottamuksen pettämisen vakavuusaste ratkaisee myös paljon.

Avoin keskustelu ja kommunikointi

Keskustellen siis tähänkin tilanteeseen – taito joka on hyvä opetella tärkeän kuuntelutaidon lisäksi. Toinen taito on, että osaa poimia keskustelusta ne oleelliset asiat. Oli asia sitten hyvällä tai pahalla johdettu. Ja se kyllä näkyy ja kuuluu jos on päätetty jo aloittaessa kuka sanoo sen viimeisen sanan sen sijaan, että mennään hyvällä keskustelulinjalla maaliin. Myös vaitiolo on valinta, se ettei suostu kommunikoimaan ollenkaan. Sulkee toisen ulos. Siinä vain käy helposti niin, että olettamuksille ja spekuloinneille jää kaikki tila, tämä valitettavan usein johtaa vain väärinkäsityksiin ja kaunanpitoon. Onneksi kuitenkin meillä kaikilla on aina mahdollisuus kehittyä ja harjoittelu tekee mestarin tässäkin.

Rakkautta ja rehellistä läsnäoloa kanssaihmiset ja puhdasta hyvyyttä kesään ❤️

Me blogin kirjoittajat jäämme pienelle kesätauolle ja palaamme syssyllä jälleen kirjoittamisen pariin!

Nautitaan kesästä!

Aurinkoisin terveisin

Nina